Perseilyä opintotuen parissa

Helsingin Sanomat uutisoi tänään: ”Opintotukiuudistus hiertää hallituspuolueiden välejä, kiistan ytimenä on se, kuinka opiskelijoita tulisi kannustaa valmistumaan nopeammin.” — ”Vaihtoehtona on mainittu niin sanottu 3+2 malli, jossa opiskelija saisi opintorahaa kolme ensimmäistä vuotta. Kahden seuraavan vuoden toimeentulo perustuisi kokonaan opintolainaan. Toinen malli olisi vastaava mutta miedompi 5+1 malli.”

Kerrataanpa faktat:
-Opintotuki on vastikkeellinen tuki, joka edellyttää 5 opintopisteen (135 opiskelutuntia) työpanosta. Opiskelijat, nuo inhat loiset kuppaavat järjestelmää siis huimalla 3,7 euron tuntitaksalla. (499,6 euroa / 135 tuntia)
-Opintotukikuukausien määrä on rajattu. Tukea voi nostaa yhteensä 55 kuukautta, joista maksimissaan 37 voi käyttää alempaan korkeakoulututkintoon. Mikäki vuoden aikana opiskelee 9 kuukautta, riittää tuki noin neljän vuoden opiskeluun.
-Alempaan tutkintoon tarkoitettujen tukikuukausien rajaus tuli voimaan elokuussa 2011, joten sen vaikutus opintoaikoihin realisoituu kahden vuoden kuluttua.

Miksi opintotukea halutaan siis jälleen muuttaa?
1) Koska kokoomus on jo pidemmän aikaa halunnut kasvattaa opintotuen lainapainoa.
2) Koska valtiontalous on huonossa jamassa ja työuria halutaan pidentää.
3) Koska demareiden on työurakeskustelussa helpompi niistää opiskelijoita kuin nostaa eläkeikää.

Työurakeskustelun kannalta korkeakouluopiskelijoiden pitkät opintoajat ovat ongelma, koska koko ikäluokka opiskelee n. 28 vuotiaaksi ja yliopisto-opiskelun lyhentäminen vuodella pidentää työuria vuodella… VÄÄÄRIN! -Tässä kohtaa työurakeskustelussa unohtuu kerta toisensa jälkeen, että puolet ikäluokasta suuntaa työmarkkinoille ammatillisen koulutuksen kautta ja puolet korkeakoulutetuista työllistyy alemmalla korkeakoulututkinnolla (pääasiassa amk). Jäljelle jääneet nuoret opiskelevat yliopistoissa 6-7 vuotta, koska a) suomalainen koulutuspolitiikka haluaa yliopistoista maistereita ja b) harva 20-25 vuotias istuu viisi vuotta putkeen nenä kirjassa (syinä työnteko, perheen perustaminen, vaihto-opiskelu, sairastelu jne.)

Työurien alkupäätä koskevassa keskustelussa kaikki huomio ja syyllistäminen kohdistuu yliopisto-opiskelijoihin, vaikka heidän suuri määränsä on oman valintamme tulos, ja joiden opintoaikojen lyhentäminen vaikuttaa työuriin noin neljänneksen verran siitä mitä annetaan ymmärtää. Toki tässä neljänneksessä on parantamisen varaa, mutta parannustyöt ovat jo käynnissä. Olisikin aiheellista odottaa edellisten uudistusten vaikutuksia ennen uusien keksimistä. Viimeisen kahden vuoden aikana opintoaikoihin on puututtu mm:

-Korottamalla kuukausittaista opintopisterajaa 4,8:sta 5:een. (2011)
-Kaksiportaistamalla opintotuki niin, että alempaan korkeakoulutukintoon voi käyttää maksimissaan 37 tukikuukautta.(2011)
-Sisällyttämällä 55 opintopisteen rahoituskriteeri yliopistojen rahoitusmalliin (2012) (Kriteeri palkitsee yliopistoja jokaisesta yli 55 opintopistettä vuodessa suorittaneesta opiskelijasta)
-Toteuttamalla kymmeniä tutkintorakenteen ja ohjauspalveluiden uudistuksia yliopistojen omana toimintana.

Nämä kaikki uudistukset kantavat hedelmää 2-5 vuoden päästä, eikä ole epäilystäkään, etteikö esim. opintotuen kaksiportaisuus nopeuttaisi kandidaatintutkinnon suoritusaikoja. Mikäli opintotukeen tehdään tänä vuonna uusia muutoksia, realisoituvat ne 5-6 vuoden päästä.

Mikä esitetyissä uusissa malleissa on sitten erityisen huonoa? (Edellä rivien välissä todetun lisäksi)

1) Se että maksimitukiaika (laina mukaan lukien) on rajattu niissä 5-6 opiskeluvuoteen. Kaikki tukikuukaudet olisi käytettävä tämän ajan sisällä, ilman mitään joustoa henkilökohtaisten syiden vuoksi.
2) Loppupään lainapainotteinen opiskelu asettaisi köyhät ja varakkaat opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan. Sosioekonominen asema vaikuttaisi pikku hiljaa siihen ketkä suorittavat alemman ja ketkä ylemmän tutkinnon.
3) Loppupään lainapainotteiset mallit kohtelevat eriarvoisesti myös eri alojen opiskelijoita, sillä korkeapalkkaisilla aloilla laina on pienempi riski matalapalkkaisiin aloihin verrattuna.
4) Opintoaikojen lyhentäminen lainakepillä ja tukivuosien rajauksella voi lyhentää opintoaikoja, mutta myös lisätä kesken jäävien tutkintojen määrää.
5) Opiskelijoihin kohdistuvat suorituspaineet kasvaisivat näissä malleissa entisestään, vaikka kiristysten kansantaloudelliset hyödyt ovat väitettyä pienemmät. Nuorten burnoutit ja työkyvyttömyys lisääntyisivät (Mikä on työurien toisessakin päässä suurin syy siihen, miksi eläkeiän nosto ei suoraan nosta eläköitymisikää. Eläkeikään asti ei yksinkertaisesti jakseta. Työurien loppupäässä kannatan itse nykyistä joustavampaa mallia, jossa töissä jatketaan esim puolipäiväisenä pidempään)
6) Viidessä vuodessa valmistuminen vaatii onnistumisia sekä opiskelijalta, että yliopistolta. Opiskelijoita ei voi hakata kepillä muottiin johon he eivät mahdu.

Mitä siis pitäisi tehdä?
-Antaa edellisille uudistuksille aikaa.
-Arvioida korkeakoulutuksen sisäistä painotusta, mikäli korkeakoulutettuja halutaan nopeammin työmarkkinoille: lisää ammattikorkeakoulutukintoja, vähemmän maistereita.
-Uudistaa työmarkkinoita niin, että työnantajat työllistävät myös kandeja, ja amk- tutkinnoilla voi työllistyä nykyistä useampiin ylempää korkeakoulutukintoa vaativiin tehtäviin.
-Keskittyä työurakeskustelussa toisen asteen jälkeisiin välivuosiin ja todellisen eläköitymisiän siirtämiseen.
-Vältää hätiköintiä ja stressiä, suosia malttia ja muutoksia jotka eivät kaadu yksilöiden niskaan.

(edit. Pahoittelut vulgaarista otsikosta.)