”Palveluiden tuottavuutta ei aina kannata parantaa”

Tilastokeskuksen uusimmassa Hyvinvointikatsauksessa (2/2010) Olli Savela kirjoittaa yllämainitulla otsikolla palveluiden tuottavuudesta ja tuottavuuden parantamiseen liittyvistä kysymyksistä. Artikkelissaan Savela kritisoi julkista tuottavuuskeskustelua ja huomauttaa, että ”vähäinen tuottavuuskehitys ei ole pelkästään julkisten palveluiden ongelma. Melko tasaisen tai jopa vähenevän tuottavuuden aloja ovat esimerkiksi yksityiset koulutus- ja terveyspalvelut sekä liike-elämän palvelut.” (kursivointi lisätty) Lähteenään Savela käyttää Tilastokeskuksen tilastoja palvelualojen tuottavuuden muutoksista vuosina 1975-2008.

Tarkasteluajankohtana esimerkiksi yksityisen rahoitustoiminnan tuottavuus on parantunut keskimäärin 4,6 prosenttia vuodessa, kun taas yksityisten koulutuspalveluiden tuottavuus on parantunut vain 0,5 prosenttia. Vielä heikompaan tulokseen on päästy terveyspalveluiden parissa, joissa tuottavuus ei ole lainkaan parantunut vaan sen sijaan heikentynyt 0,6 prosenttia vuodessa. Mielestäni tämä asettaa erittäin mielenkiintoiseen valoon mm. terveyspalveluiden yksityistämistrendin, jota usein perustellaan yksityisten palveluiden tehokkuudella.
Henkilöpalvelualoilla, joihin terveyspalvelutkin kuuluvat, tuottavuuden parantaminen on vaikeaa ja tietyn pisteen jälkeen lähes mahdotonta. Näillä aloilla palvelun ydin on palveluntarjoajan ja asiakkaan henkilökohtainen kohtaaminen, jota tuottavuuden nimissä on vaikea tehostaa.

Julkisella sektorilla erityisesti terveyspalveluiden tuottavuus on ollut viime vuosina jatkuva puheenaihe, mutta miten voimme vaatia julkiselta sektorilta jotain sellaista mihin edes ylistetty yksityinen sektori ei pysty? Seurauksena on entistä kiireisempiä terveysalan ammattilaisia ja väistämättä palveluiden laadun lasku.