Ratikkakriitikot hätäilevät

(julkaistu Turun Sanomissa 19.1.)

Sdp:n kaupunginvaltuutettu Jorma Hellstén vaati (TS 15.1.), että Turun uuden ratikan rakentamisesta on luovuttava. Vaatimus on lyhytnäköinen ja hätäinen.

Tampereen kanssa yhteistyössä tehtävä ratikan yleissuunnittelu on edelleen kesken, eikä rakennuskustannuksista ole vielä tarkkaa tietoa. Tarkemmat luvut saadaan kuluvan vuoden aikana ja vasta sen jälkeen voidaan arvioida, onko investointi kannattava. Vallitsevassa tilanteessa ratikkakriitikot painottavat mielellään hintahaitarin yläpäätä yrittäen mustamaalata koko hankkeen.

Korkeiden kustannusten ohella valtuutettu Hellstén toteaa vastustavansa raitiotietä, koska uskoo sähköbussien olevan tulevaisuudessa raitiotietä edullisempi ekologinen vaihtoehto. Olen erittäin iloinen siitä, että valtuutettu Hellsténistäkin on viimein tullut uljas ilmastosoturi, mutta valitettavasti joudun muistuttamaan häntä siitä, etteivät ilmastopäästöt ole ainoa syy raitiotien suunnitteluun.

Maakuntaliiton ja Turun kaupungin arvioissa Turun kaupunkiseudulle tavoitellaan 75 000 uutta asukasta vuoteen 2035 mennessä. Kaupunkikeskustan rakenne ja keskeiset liikenneväylät huomioiden tämä tarkoittaa merkittävää lisäpainetta joukkoliikennettä kohtaan. Busseja voi toki ajattaa letkassa puskuri puskurissa, mutta jossain vaiheessa on järkevää kytkeä yksiköt yhteen ja siirtää ne raiteille. Bussissa yksi kuljettaja palvelee 50–90 matkustajaa, raiteilla 150–300:aa. Matkustajakohtaiset käyttökustannukset laskevat näin kapasiteetin kasvun myötä.

Tarkempia kustannusarvioita odotellessa raitiotie on yksi hyvä vaihtoehto, jolla turkulainen liikennepolitiikka voidaan siirtää 1980-luvulta tulevaisuuteen. Ratikan investointikustannukset ovat todennäköisesti toki merkittävät, mutta rakennuskulut voidaan porrastaa linjakohtaisiksi kokonaisuuksiksi ja muun muassa Skanssin ja Linnakaupungin uusilla asuinalueilla raidetyöt voidaan yhdistää muun perusinfrastruktuurin rakentamiseen.

Uuden raitiotien rakentaminen Turkuun on ennen kaikkea tulevaisuuteen katsova kaupunkikehityshanke, jota ei pidä arvioida tämänhetkisen talouskriisin näkökulmasta. Toteutuessaan raitiotie palvelee turkulaisia vielä 2070-luvullakin, sata vuotta Hellsténin muisteleman dieselbussivallankumouksen jälkeen.