Yhdessä Taru Anttosen kanssa kirjoittamani tietokirja Lihansyöjien maa: miksi suomalaisten ruokavalion on muututtava? julkaistiin Turun kirjamessuilla syyskuun lopussa. Kirjaprojekti käynnistyi alunperin vuonna 2012 tai 2013, kun ehdotin Tarulle artikkelikokoelman toimittamista kasvissyönnistä. Matkan varrella artikkelikokoelma muuttui kokonaan omaksi kirjaksemme, näkökulma kääntyi kasvissyönnistä lihansyöntiin ja kustantaja vaihtui vihreiden ajatuspaja Visiosta Into-kustannukseen. Kirjoittaminen eteni pitkään lyhyissä pätkissä, kunnes alkuvuodesta 2016 aloimme kiristää tahtia. Väitöskirja-apurahani päätyttyä huhtikuun lopussa keskityin seuraavat neljä kuukautta käytännössä vain ja ainoastaan Lihansyöjien maan kirjoittamiseen.
Miksi mielestämme oli tarpeellista kirjoittaa tämä kirja? Lihankulutuksesta ja -tuotannosta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta yleensä keskustelua leimaa voimakas vastakkainasettelu lihansyönnin ja kasvissyönnin välillä. Me halusimme kirjoittaa kirjan, joka kriittisestä lähestymistavastaan huolimatta olisi moniääninen ja mielekäs lukukokemus. Kirjassamme lihankulutusta kommentoivat niin huippukokki, metsästäjä kuin kasvisravintola Verson vanha aktiivikin. Lihankulutuksen terveydellisten ja ekologisten vaikutusten osalta on haastateltu aihepiirin suomalaisia kärkitutkijoita ja mm. Suomen ympäristökeskuksen ja WWF Suomen asiantuntijoita.
Pitkän kirjoitus- ja toimitustyön jälkeen olen todella onnellinen ja helpottunut, että teos tuli valmiiksi. Monipolvisen prosessin jälkeen lopputulos on paljon parempi kuin osasin etukäteen kuvitella. Kirjaa varten tehdyt haastattelut ja taustaselvitykset olivat myös opettavaisia: kävin ensimmäistä kertaa seuraamassa eläinten teurastusta, tutustuin hyönteissyöntiskeneen Suomessa ja ymmärsin entistä syvällisemmin miten suuri osa suomalaisestakin maataloudesta on valjastettu eläintuotannon käyttöön. (Muun muassa vuosittaisesta kotimaisesta viljasadosta yli puolet menee eläinten rehuksi.)
Olisiko suomalaisten siis syytä muuttaa ruokavaliotaan? Kyllä. Nykyinen lihankulutuksemme taso on ennen kaikkea kulttuurinen ominaisuus, ei ravitsemuksellinen välttämättömyys. Virallisten ravintosuositusten mukaan monipuolisesta kasvisruuastakin saa kaikki tarpeelliset ravintoaineet. Kun tämän tiedon vastapainoksi laitetaan vaakakuppiin punaisen lihan aiheuttamat terveyshaitat, lihantuotannon kuluttamat resurssit, lihantuotannon aiheuttamat vesistö- ja ilmastopäästöt sekä eläintuotannon eettiset ongelmat, on johtopäätös hyvin selvä: lihansyönnin haitat ovat hyötyjä raskaammat. Oman itsemme, eläinten ja planeettamme tulevaisuuden kannalta lihan kokonaiskulutus olisi saatava laskuun niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla.
0 kommenttia